Koirat
Uusimmmat
Otokset
Jupinat
Linkit
Yhteystiedot
Vieraskirja
Dogs
News
Pics and videos
Links
Contact
Guestbook
Viimeisin päivitys:
16.11.09
- videot
Updated:
- 16.11.09
- videos
:: Hakuilua ja kosketusalustaa (29.11.)
:: Pellolla markkeerauksia ja linjoja (24.11.)
:: Hau hau hakua ja vähän rullaakin (24.11.)
:: No jäläkkee ja vähän tottistakin (1.11.)
:: Jälkeä partojen kanssa (31.10)
Tänään Joensuussa luonnetestissä Voitto ja Veikko. Tuomareina toimivat Wilhelmiina Virolainen ja Pasi Halme.
Voitto käyttäytyi aika pitkälti kuten odotettavissakin - ihan ok. Olisin uskonut, että taistellut paremmin. Mutta ihan mallikkaasti selvitti testin läpi. Osa-aluepisteet löytyvät Voiton tuloksia sivulta. Kaikki osa-alueet kuitenkin plussalla, loppupisteet 140 ja laukaisuvarma.
Veikko puolestaan toimi, öh... Veikkomaisesti? Pimeässä huoneessa ei olisi juuri vähempää voinut emäntä kiinnostaa, kun tutkaili siellä muuten paikkoja ja lyöttäytyi toisen tuomarin luokse. Veikolla miinukselle (-1) toimintakyky sekä taistelu- että puolustushalu. Mutta on hyväntahtoinen, luoksepäästävä ja avoin =) Loppupisteet 108 ja laukaisuvarma.
Videot tulossa sivuille myöhemmin.
Voi elämän kevät, mikä tätä vuotta vaivaa?
Voiton kanssa viime lauantaina Joensuussa BH-kokeessa ja ei varmaan tarvinne edes mainita, että hylsy tuli... Odotin kyllä hivenen parempaa esitystä kuin tämä räpellys.
Koe alkoi meillä paikkamakuulla, josta Voitto oli noussut samantien seisomaan kun olin päässyt omalle paikalleni. Niillä jalansijoilla se sitten oli seisonut koko ajan. Kenttä oli jo luminen, mutta ei luulisi herran niin hienohelma olevan. Tästä jatkettiin sitten seuraamisiin, jossa katastrofi vain paisui. Kytkettynä seuraamisessa otti kierroksia ja pyöri minun ympärillä ja hyppi edessä. Sama jatkui irti seuraamisessa, jossa vielä astetta huonompi esitys. Liikkeestä istumisessa oli muissa maisemissa ensimmäisen käskyn aikaan, joten annoin toisen ja käännyin ihan katsomaan. Sitten onnistui... Maahanmeno ja luoksetulo - maahanmeno ok, luoksetulo vauhdikas, mutta loppuasennossa ongelmia.
Pettymys oli kova kokeen jälkeen ja piti ehkä pari kyyneltäkin tirauttaa. Miten ihmeessä se pystyikin menemään niin penkin alle, kun harjoitusten perusteella koe piti käydä vain läpäisemässä.
Toki taas ihanat kanssaharrastajat ja katsojat siellä yrittivät piristää ja kommentteina tuli mm. että eipähän ole perässä vedettävä versio tuo Voitto. Vaan pitää jatkoa miettiä aika tarkkaan, mitä tässä teksisi, kun ei taida nuo ohjaajan saati koiran koiran hermot olevan sieltä parhaasta päästä. Huomennahan se testataan...
Kesä otti ja meni vähän turhan nopeasti. Martin suhteen koekausi meni penkin alle sairastelujen kanssa: se viimeinen ykkönen jäljeltä jäi saavuttamatta ja SM-kisoihinkaan ei päästy osallistumaan. Mutta se on pieni hinta siitä, että koira on kuitenkin nyt kunnossa =) Lisää Martista tuossa alla.
Voiton kanssa ei käyty uusimassa taippareita tänä vuonna, vaikka suorituksen puolesta olisi ihan hyvin voinutkin. Samoin BH-kokeeseen osallistumista olen venytellyt ja ehkä sitä nyt syksyllä saisi aikaiseksi käydä kokeilemassa.
Veikko melko ahkerasti kanalinnustuksessa, mutta laihoin tuloksin. Lintuja valitettavan vähän ja nekin vähät eivät kestäneet haukussa. Hirvet kiinnostavat Veikkoa edelleen ja päivänä eräänä olikin ollut tunnin lenkillään hirven perässä. Täällä kanalinnustusaikaa lyhennettiin kahdella viikolla, joten sekin on jo loppunut.
Mutta takaisin Marttiin: kesän kaksi ensimmäitä jälkikoetta meni ihan ok, vaikka tulokseksi molemmista vain se kakkonen. Sitten heinäkuussa Lieksan kokeessa Martti lopetti jäljen ajon kesken. Takana reilu kilometri ja kaikki kepit siihen mennessä taskussa. Mutta sitten tuli stoppi. Aikani siinä ihmettelin ja sitten autolle. Ja soitto eläinlääkäriin, koska tuohan ei todellakaan ole normaalia Marttia. Lääkärillä verikokeet, jossa punasolujen määrä huomattavan alhainen, samoin hemoglobiini - eli vakava anemia. Painokin oli pudonnut 5 kg, joka noinkin kuivassa koirassa on aika paljon. Martti oli kuitenkin oma pirteä itsensä, joten ei sen suurempia hoitoja vaan koira lihotuskuurille ja huilitauolle.
Seuraavat kokeet startattiin syyskuussa piirinmestaruukissa, jossa jäljen ylösotto oli erinomainen ja tatsi jälkeen samoin. Ajo loppui kuitenkin toisen kepin jälkeen. Ja eikun uusintaverikokeisiin ja joku keksi myös nenäpunkin vaihtoehdoksi. Veriarvot menneet parempaan ja punkkirokotukset koko laumalle.
Ja siitähän se sitten lähtikin, jäljenajo palasi =) Voin sanoa, että itku meinasi päästä ensimämisen jäljen päässä, jonka ajoi täydellisesti - kuten normaalistikin ajaa. Eli koko kesä meni pilalle ilmeisesti sen helkutin nenäpunkin takia.
Käytiin sitten Lieksasa vielä yhdessä kokeessa, jossa karsinta tottiksen perusteella maastoon. Lähdin vähän henkseleitä paukutellen, koska eihän tottis ole tuottanut ikinä mitään ongelmia Martille... väärin! Martti kävi sellaisilla kierroksilla, että koko tottis oli oikeestaan lähempänä katastrofia kuin hallittua suoritusta. Eikä yhtään asiaa auta se, että itse unohdin seuraamiskaaviossa kokonaan J-sakaran tekemättä... 80 pistettä ja kiitos hei. Kuitenkin katsojien ja kilpakumppaneiden kommentit oli ihania ja kannustavia: Martti on taas oma itsensä!
Tälle vuodelle ei enää jälkikokeita ole. Hakukokeet vielä vähän mietinnässä, mutta saattaapi jäädä nekin ja sitten ensi vuonna...
Ensimmäisenä valtavat onnittelut Martin Jassa-siskolle, joka sijoittui agilityn SM-kisoissa 20.! Upea suoritus!
Oho, onpa tässä vierähtänyt aikaa viimeisimmästä päivityksestä tänne. Treeniblogiin olen kyllä yrittänyt kirjoitella aika tunnollisesti. Sinne myös laitettu koekertomus nome-kokeesta Hauholla, jossa pyörähdimme toukokuun lopussa. Ja nollahan sieltäkin napsahti. Hitsi vie. Laitoin myös arvostelun omalle sivulleen.
Martin kanssa kävimme myös jälkikokeissa viime torstaina. Pääsimme viidenneltä varasijalta kokeeseen tiistaina, joten siihen ei tullut ainakaan liikaa treenattua ;) Sieltä tuloksena JK3 kakkostuloksella. Nythän on hakusessa se viimeinen ykkönen, mutta toki tulos aina mukava.
Viikonlopun vietimmekin sitten Palveluskoiraliiton pelastuskoiratoimikunnan järjestämällä jälkileirillä Joensuussa, jossa kouluttajina Keijo Rautanen (Rajavartiosto) ja Ilkka Hormila (Poliisikoiralaitos). Oli taas erittäin antoisa ja mielenkiintoinen kurssi! Paljon tuli uutta ja jälleen kerran sitä huomasi, että kuinka vähän sitä osaakaan, saati ymmärtää! Mutta Martti esitti kyllä parastaan. On se vaan ihmekoira! Laitan lisää leirimenosta tuonne treeniblogiin ja mahdollisesti videotakin Martin suorituksista myöhemmin.
Voiton kanssa ollaan nyt keskitytty tottikseen ja jälkeen. Ihan hyvältä näyttää ja ainakin BH-koetta voisi suunnitella tälle kaudelle. Katsotaan. Veikon kanssa on vähän suunnitelmissa aloittaa mejää, jotta saisi sekin jotain puuhaa, kun tuo metsästyskausi on niin kurjan lyhyt. Mutta tämä tosiaan vasta suunniteluvaiheessa...
Tässäpä taas kesäkuun tärkeimmät. Ensi viikonloppuna Martin kanssa yökokeeseen Joensuuhun, metsästämään sitä ykköstä... Voipi olla, että yritykseksi taas jää, sillä koiria ilmoittautunut arviolta noin 30 ja niistä tottiksen perusteella 15 maastoon. Mutta onhan sitä yritettävä, eikös joo.
Viikonloppu vierähti varsin koiramaisissa merkeissä, tosin ei tulosrikkaissa. Harmi vain.
Lauantaina Voiton kanssa Liperissä taippareissa. Harjoitukset ja taipparikurssi oli mennyt loistavasti, joten etukäteen vähän enteilin, että testi ei tuottaisi mitään ongelmia. No, toisin kävi. Vesimarkkeeraukset onnistuivat hienosti. Haun aloitus oli ihan ok, ja kolme riistaa tuli hyvällä tatsilla. Ei mitenkään räjähtävällä voimalla, mutta ihan ok. Tässä vaiheessa alkoi hajut viedä poikaa, mutta neljäs riista tuli vielä ruudusta. Tuomari halusi saada vielä viidennen ylös - meidän epäonneksemme. Sitähän ei enää saatu, kun Voitto jäi todella hyvälle hajulle imuun. Kele.
Palautukset kaikilta riistoilta oli todella hyvät: nopeat ja suoraan syliin (käteen). Lämmin päivä ja viimeinen suoritusvuoro verotti näköjään omansa ja koe tuli näin hylätyksi. Harmitti kyllä niin vietävästi, varsinkin kun tuomari pääsääntöisesti haetutti kolmea riistaa, korkeintaan neljää. Tosin kyllähän se haku suurella osalla koirista olikin varsin mallikasta. Voitto ei ole raketti, eikä siitä sellaista ikinä tule, mutta ihan hyvällä vauhdilla se hommia yleensä tekee. Tuomari kysyikin parin vaakun jälkeen hakuruudussa koiran ikää, sillä näki siitä melkein heti, että on äijävaihe meneillään =)
Tätä on enää turha murehtia, vaan aloitamme miettimään jatkosuunnitelmia. Nyt Voitolle tauko lienee paikallaan, sillä varsin tiivis harjoitteluputki on takana, joka varmasti osaltaan verottaa koiraa. Sitä kun ei aina muista, että Voitolle todennäköisesti sopisi se viikon tauko ennen koetta, kun Martilla joutuu harjoittelemaan viikon yötäpäivää, jotta keskittyy kokeessa...
Sunnuntaina sitten Martin kanssa tokokokeessa Nurmeksessa. Martti halkaisi viikolla palan takajalan anturasta ja mietin vielä viimehetkille, jotta startataanko kokeessa. Tassu ei kuitenkaan ollut vaivannut pariin päivään, ja sielläkin liike oli puhdasta, niin päätimme osallistua. Mutta eipä olisi kannattanut. Tosin tassu ei ollut ainoa syy tähän katastrofiin... Koe meni kaikkiian niin penkin alle, kuin koe voi mennä.
Tyytyväinen voin olla seuraamiseen, joka tosin liian tiivista tokoon. Siitä syystä arvosana 8.5, mutta kontakti säilyi, käännökset teräviä ja kaiken kaikkiian hyvää seuraamista =) Mikään muu ei sitten onnistunutkaan... Pisteet voi katsoa Martin tuloksista. Tunnari vähän keljuttaa koiran kannalta, sillä koe oli sorakentällä, josta ei keppejä kunnolla erottanut. Martti juoksi ensin ohi kepeistä, ja sitten nappasi ensimmäisen suuhun. Luulen ihan oikeasti, että sotki esine-etsintään, koska ei edes haistellut/huomannut muita keppejä. Kokeen jälkeen otettiin tunnari asfaltilla - ei ongelmia.
Mutta tästä taas vähän aikaa huilia ja uutta putkeen - ehkä. Ensi viikonloppunahan Martti starttaa nomessa ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa. Vähän jänskää ja todella onnellinen olen, jos sieltä tulos tulisi!
Tänään Kuopiossa näyttelyssä mustien kanssa. Voitto ihan kivasti EH2, mutta Martti H! Oi joi...
Anna esitti Voiton erinomaisen hyvin (kiitos Anna!) ja Voitto seisoi ja liikkui oikein hienosti! Tuomari oli sanonut, että tänään koira saa punaisen nauhan, mutta kun se tuosta kehittyy, se tulee saamaan paljon muitakin nauhoja =) Vai tarkoittikohan se kenties niitä sinisiä ja keltaisia... ?!
Martti sitten käyttöluokassa. Vilma esitti Martin (kiitos Vilma!) todella Martin eduksi niinkin pienessä kehässä, mutta tuomari arvioi Martin H:n arvoiseksi. Oi joi voi voi... Mutta eikös kaikilla championeilla pidä olla se H siellä takana... josko sitä nytten sitten ura lähtisi nousuun =D
Seuraava näyttely onkin sitten Outokummussa, kun Veikko osallistuu ryhmikseen huhtikuussa.
Martti sai uuden hienon kunniamaininnan, kun pojasta leivottiin vuoden 2008 pk-flatti!
Kiertopalkintoon oikeuttavat tulokset olivat VOI1, VOI2 ja ALO1 ja piirinmestaruus.
On se Martti vaan ihme koira. Kiitos vielä Annelle tästä upeasta koirasta!
Tänään tuli vuosi ilman Anua.
Kuin helmi kyynel kiiltää,
ja suru mieltäs viiltää.
Mitään ennalleen en saa
voin vain olla ymmärtää
lohduttaa, yön valvottamaa.
Vieressä oleva kuva on otettu vuoden 2005 pelastuskoirien SM-joukkuekatselmuksesta, josta sitten loppujen lopuksi tyttöjen kanssa saimmekin kultaa. Koko reissu onkin yksi rakkaimmista muistoista Anun kanssa eletyistä päivistä. Yksi monien joukossa.
Nyt on tuska vaihtunut onnellisiin muistoihin. Mutta ikävä on. Onhan sinun nyt hyvä olla.
Alkuvuosi on ollut vähän hiljaista päivityksien suhteen, mutta josko se tästä vilkastuisi. Treeniblogiin olen pyrkinyt kirjoittamaan treenien etenemisestä ja nyt ollaankin treenattu varsin ahkerasti, etenkin ilmavainua.
Voitolle ollaan rakennettu rullailmaisua, joka onkin edennyt oikein kivasti! Välillä tuntuu takkuavan, kunnes herneet taas kohtaa toisensa ja palaset loksahtaa kohdalleen. Tottistakin ollaan Voiton kanssa pikkuhiljaa alettu reenailemaan, josko sitä tänä vuonna BH-kokeeseen ajattelisi?! Ei voi tehdä vielä suunnitelmia, kun täytyy vähän katsoa eteneminen.
Mustat ilmoitettiin Kuopion näyttelyyn, joka on 8.3. Jos nyt kävisi muutaman lähinäyttelyn näin alkuvuodesta ja sitten keskitytään taas muuhun.
Näin helmikuun puolenvälin kunniaksi laitetaan vuosi 2008 nippuun.
Vuodesta 2008 päällimmäiseksi jäi mieleen Anun poismeno 22.2. Sitä ei ollut helppo hyväksyä ja se sattui ja kovasti. Nyt alkaa tuska helpottamaan, mutta ikävä iskee aina välillä. Rakas pieni Anu lähti aivan liian aikaisin. Syöpä syynä. Ratkaisu oli kuitenkin helppo tehdä, koska väistämätön oli edessä ja yhtäänä en pientä halunnut kiusata. Toivottavasti sinulla on nyt hyvä olla, Anu. Meillä on vieläkin ikävä.
Tammikuussa meille tuli ihan vain hoitoon sileäkarvaisen noutajan pentu. Ja tännehän se sitten jäi. Työnimi Pauli sai nimekseen Voitto, suurta tulevaisuustta ennakoiden.
Voitto ja Anu saivat olla samaa laumaa onneksi jonkin aikaa, jotta Voittokin näki järkevän koiran mallia. Anun kyljessä oli mukava nukkua ja ottaa turvaa, jos joku painoi mieltä. Ulkona Voitto meni Anun jälkiä ja luotti Anuun kuin kallioon. Jos Martti tai Veikko vähän ärähti Voitolle, niin poika juoksi viivana Anun jalkojen alle turvaan. Sinne eivät isommatkaan pojat uskaltaneet tulla.
Tammi-helmikuu opeteltiin elämään neljän koiran laumassa, kunnes maaliskuun jouduimme palaamaan taas kolmen koiran laumaan. Kevät menikin Anua surressa ja totuttelussa elämään ilman labradoria.
Toukokuussa kävimme Martin kanssa ensimäistä kertaa tokon voittajaluokassa, josta tuloksena kakkostulos yhdellä nollalla ja kahdella kutosella koristettuna. Mutta ihan hyvä aloitus voittajaluokasta, varsinkin siihen koulutukseen nähden. Toukokuun lopussa kävimme myös Helsingissä IPOR KV -kokeessa, jossa Martin kanssa osalistuin raunio a:han. Sieltä myös kakkostulos ja sijoitus toinen... Hieno tottis ja ketteryys kuitenkin.
Martin kanssa pk-puolella kisattiin kaiken kaikkiaan neljä koetta; heinäkuussa Joensuussa JK3 kakkostuloksella, elokuussa SM-kisoissa ei maastoon luokattomlla tottiksella (76 pistettä), syyskuussa piirinmestaruuksista JK3 ykköstuloksella ja tulipa Martista myös piirinmestari! Lokakuussa kävimme vielä hakukokeessa Joensuussa, josta tulokseksi ykköstulos ja HK1.
Nomekokeissakin Martin kanssa pari kertaa kävimme, joista tulokseksi ALO2 ja ALO1! Ykköstulos tuli vielä samana viikonloppuna jäljen piirinmestaruuden kanssa! Eli tänä vuonna pitäisi startata avoimessa luokassa, jos rohkeus riittää.
Näyttelyssä kävimme porukalla muutaman kerran, joista Martille kaksi kertaa sijoitus paras uros -kisassa, toinen Kajaanin KV-näyttelystä reilusta flattijoukosta valikoituna. Veikko kävi yhden kerran Mikkelin näyttelyssä, josta H ja Voitto pentuluokassa samoiten Mikkelissa, josta PEK3 KP.
Syksyllä käytiin toki myös metsällä; Martti sorsalla ja Veikko kanalintuja hauskuuttamassa. Valitettavasti sorsia saati kanalintuja ei riittänyt noutoon eikä haukkuun asti. Oli kannat olleet kovin paikallisia ja meidän alueet tietenkin ne puolityhjät =/
Muuten vuosi meni itseltäni huomaamatta ohi ja harmittavan vähän ennätin koirien kanssa tehdä. Josko sitä tänä vuonna saisi enemmän aikaiseksi.
Tänään kaikkien koiriemme kanssa Ilomantsin näyttelyssä. Ajo karmeessa kelissä ja vielä muutaman mutkan kautta paluumatka, mutta tulipahan reissu tehtyä.
Veikko oli nuortenluokassa Sirpan esittämänä (Kiitos tuhannesti vielä Sirpa!). Hyvin oli esiintynyt, mutta mittakeppi oli tänään ollut paha, eikä ollut antanut mitata itseään. Mutta muutoin oli mennyt oikein hyvin. Tuloksena Veikolle EH1, eli oikein tyyväisiä ollaan!
Voitto junioriluokassa. Etukäteen jo pelkäsin, kuinka ison miehen macho mahtuu koko näyttelyhalliin, ja kyllähän Voitto aika kettumainen osasi ollakin. Älytön pörmätys ja 'Pois alta, minä tulen' -asenne. Rasittava =) Mutta pitäisköhän vähän peiliin katsoa, kun maalaispojat eivät paljoa muita koiria näe. Nyt alkaa kaupunkikuuri. Esiintymisen puolesta Voitto meni ihan ok; seisoi oikein nätisti, mutta liike ei ollut mitään mallikelpoista. Tuloksena Voitolle 7 junnu-uroksen joukosta EH4. Kiitos Anne Voiton esittämisestä!
Ja Martti sitten pyörähti käyttöluokassa. On siitä kyllä tullut komia poika =) Tai ainakin omaan silmään, heh. Heli esitti Martin (kiitos Heli!) ja Martti esiintyikin yllättävän hyvin! Tuloksena ERI3. Erinomaiseen saa kyllä olla tyytyväinen!
Kaikkien poikien arvostelut löytyvät omilta sivuiltaan. Nyt nokka kohti uusia näyttelyitä... ehkä ;)
Posauttajat © Minna Piiroinen 2007-2010